Tampereen tuliasia

Reilu viikko sitten lauantaina käväisin Tampereella järjestetyillä Nukke- ja nukkekotimessuilla. Halusin käydä katsastamassa muita nukkekotiharrastajia ja heidän hienoja töitään ja samalla ajattelin tehdä pieniä hankintoja, mikäli jotakin sopivaa löytyisi. Ja löytyihän sitä. En tiedä eksyykö tänne ketään kyseisten pienien esineiden tekijöitä, mutta Helsingin päästä löytyy kaksi hankintoihin erittäin tyytyväistä naista. Toinen kooltaan 1:1 ja toinen n. 1:12. Paljastettakoon vielä edelliseen postaukseen liittyen, että pienempi ei ole vieläkään palannut arkielämään, vaan lekottelee edelleen bikineissään.


Lankakauppaan on kuitenkin ilmaantunut asiakkaille kahvin kanssa tarjottavaksi herkullinen kakku. Myös aamiaispöydässä on nyt muutakin syötävää kuin omenia. On mustikkamuffinssi ja suklaamuffinssi. Itse asiassa näiden ostosteni jälkeen minun oli leivottava itselleni oikean kokoisia mustikkamuffinseja, koska niin rupesi tekemään mieli.



Näitä verhoja ostin kolme kappaletta ja alunperin niiden piti tulla ullakon kolmeen ikkunaan. Ne kuitenkin näyttävät paremmalta lankakaupan ikkunassa, joten tulen laittamaan ne sinne. Nyt kuvassa verhoa vain mallaillaan.

Viimeinen löytöni ei ole messuilta, vaan Tampereen mediamuseon, Rupriikin, oheismyymälästä. Tuolla myytin kaikkea pientä kivaa. Muun muassa vanhan mallisia leluautoja. Nukkekodin asukas pääsee päräyttämään kaupungille kuitenkin skootterilla. Ehkäpä hiukkasen pieni mittakaavaan, mutta en taida muutenkaan olla aina niin tarkka. Mediamuseossa oli myös esillä hieno vahanukkenäyttämö, joka oli vähän niin kuin kokonaan vahasta tehty nukkekoti. Lisäksi pääsin katselemaan itsensä Pelle Hermannin kenkiä, mikä olikin vuoden lehtikuvien lisäksi museon suurin elämys.


Sellaisia tuliaisia siis Tampereelta.

Pikku pikku bikineissä

Hän pukusuojasta arkana katsoi,
Nyt ettei toiset vaan huomanneet ois.
Hän pukusuojasta arkana katsoi,
Ei millään tohtinut astua pois.

(Kaks, kolme, kerro se myös toisille)

Hän oli pikku-pikku bikinissä,

Juuri sellaisessa, missä
Vedenneidot on yleensäkin.

Ei pikku-pikku bikinissä

Ole paljon tinkimistä.
On alku siinäkin kiusallisin.

(Ja viis, kuus, sitten seuraa vaihe uus)

Hän alta huopansa vilkuili taakseen.
Sen kuinka kauniimmin taitella vois?
Hän alta huopansa vilkuili taakseen
Ja tuli rannalle suojasta pois.

(Kaks, kolme, kerro, kuinka jatkui se)

Hän oli pikku-pikku bikinissä,
Juuri sellaisessa, missä
Uimarannalla toisetkin on.
Jos pikku-pikku bikinissä
Olekaan ei tinkimistä.
On huopa uidessa kai tarpeeton.

(Ja viis, kuus, loppuikos jo neuvokkuus?)

Hän vedenhelmasta arkana katsoo,
Ei nousta uskalla uimasta pois.
Kun kovin kauan vain arkana katsoo,
Niin siniseksi hän muuttua vois.

(Kaks, kolme, miksei tule rannalle?)

Hän onhan pikku-pikku bikinissä,
Muotiluomuksessa, missä
Joka linja on O sekä A.

Ei pikku-pikku bikinissä
Synny päivittelemistä
Ei siksi vedessä palella saa.

Pukusuojassa siis huopaan,
Huovan alta rannalle.
Rannalta taas päästään uimaan,
Niin voi käydä, usko se!

Sanat Sauvo Puhtila

Sävel Paul J. Vance
Lee Pockriss

Pikku pikku bikineissä- Pirkko Mannola

Koska kesän alkuun tuntuu olevan vielä niin kovin pitkä aika, päätin lavastaa kesän oikein kunnolla nukkekotiin. Toivottavasti kaikki pääsevät tunnelmaan viimeistään tuon linkiksi laittamani videon kautta.

Valitettavasti uimaan ei vielä terrassilla pääse, mutta kaakeloitu uima-allas on kyllä mietinnän alla, joten luultavasti laulun loputkin säkeet tulevat vielä jatkossa lavastetuiksi. Pikku pikku bikinit oli yllättävän haastavaa näperrellä, joten varsinkin muotiluomuksen alaosa muistuttaa kyllä enemmän pikku pikku vaippaa. Olkoon se sitten se O.